Kun Länsi-Rooma tuhoutui vuonna 476 jKr kuningas Odovakarin syöstessä viimeisen keisarin, Romulus Augustuksen, vallasta, se ei juuri näkynyt tavallisten ihmisten elämässä. Tosin ajat olivat hyvin levottomia. Ihmiset olivat jo hyvän aikaa muuttaneet kaupungeista maalle saadakseen leipää, mutta syntyvyys laski sielläkin, sillä avioliittoja haluttiin solmia vähemmän epävarmojen olojen vuoksi. Germaanikansojen vaellukset jatkuivat eikä kukaan oikein tiennyt mitä tehdä, kun ei ollut olemassa yhtenäistä valtiota eikä johtajaa.
Niinpä lohdutusta haettiin kristinuskosta, joka oli pelastususkonto. Siitä tuli pian hyvin keskeinen osa ihmisten elämää. Keskiajalla Eurooppa tunnettiinkin läntisenä kristikuntana. Eurooppa-termi vakiintui vasta myöhemmin, vaikka se oli peräisin jo antiikin Kreikasta. Rooman aikaisen orjatalouden jälkeensä jättämä tekninen kehittymättömyys helpotti hieman, kun keksittiin esimerkiksi kääntösiipiaura.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti