Learned to Be Lonely

LEARNED TO BE LONELY

Child of the wilderness

Born into emptiness

Learned to be lonely

Learned to find your way in darkness

Who will be there for you

Comfort and care for you

Learned to be lonely

Learned to be your one companion

Never dreamed out in the world

There are arms to hold you

You've always known your heart was on its own

So laugh in your loneliness

Child of the wilderness

Learned to be lonely

Learned how to love life that is lived alone







Phantom of the Opera, Andrew Lloyd Webber

In Flanders fields

In Flanders fields the poppies blow
Between the crosses, row on row,
That mark our place; and in the sky
The larks, still bravely singing, fly
Scarce heard amid the guns below.

We are the dead. Short days ago
We lived, felt dawn, saw sunset glow,
Loved, and were loved, and now we lie
In Flanders fields.

Take up our quarrel with the foe:
To you from failing hands we throw
The torch; be yours to hold it high.
If ye break faith with us who die
We shall not sleep, though poppies grow
In Flanders fields.

John McCrae

I love this.

At the moment

At the moment I study Finnish, English, Spanish, Swedish, Latin and French. I'll start learning German in the winter.

I also understand a little Danish, Italian and Portuguese.


:) :) :) I like languages :)

Lapsuuden jäljet

Lapsi joka on jätetty yksin, huomiotta tai hylätty, alkaa uskoa, että yksinäisyys on täysin negatiivinen tila. He voivat valita yhden kahdesta polusta: joko heistä tulee liiallisen riippuvaisia muista, jatkuvasti hakien jotakuta joka pitää heille seuraa ja suojelee heitä, tai vaihtoehtoisesti he hylkäävät kaiken seuran jotta he välttäisivät uuden pettymyksen.

Ne, jotka pakenevat hylätyksi tulemisen pelkoa äärimmäisellä itsenäisyydellä, eivät taas kykene nauttimaan toisen ihmisen hellästä läheisyydestä. Heille rakkaus on synonyymi pelolle. Mitä enemmän he kokevat hellyyttä toista ihmistä kohtaan, sitä enemmän heidän ahdistuneisuutensa ja halunsa paeta kasvaa. He ovat sen kaltaisia ihmisiä, jotka katkaisevat läheisiä siteitä voidakseen lakata tuntemasta ahdistusta, jonka tämän rakastetun hahmon menettämisen mahdollisuus aiheuttaa heille.

Lapsista, joiden vanhemmat ovat aina kyseenalaistaneet ja tukahduttaneet heitä, tulee yleensä oman itsensä pahimpia vihollisia. Tällä tavoin he kehittävät sisäisen dialogin, joka koostuu itsensä soimaamisesta ja syyttelystä.

Nämä lapset eivät aikuisiällään luultavasti koskaan koe sopusointua sen välillä mitä tekevät, sanovat ja ajattelevat. He löytävät aina keinon sabotoida omia suunnitelmiaan ja heidän on erittäin vaikeaa hyväksyä, että myös heillä on hyveitä ja saavutuksia. He tulevat aina kokemaan, että eivät ansaitse hellyyttä tai ymmärrystä, ja uskomaan että heidän rakkaudentunnustuksensa muita kohtaan tullaan torjumaan.

Yleisesti ottaen he muuttuvat eristäytyneiksi ja vetäytyviksi aikuisiksi, jotka tuntevat paniikkia sosiaalista kontaktia vaativissa tilanteissa. Samaan aikaan he kuitenkin ovat todella riippuvaisia muiden mielipiteistä. Joutuessaan kohtaamaan vähäisintäkin kritiikkiä muilta he repivät itsensä täysin rikki, koska he eivät tiedä miten erottaa objektiivinen havainto henkilökohtaisesta hyökkäyksestä.

Jos torjumisen lisäksi lasta vieläpä nöyryytetään, ovat seuraukset tätäkin vakavammat. Tämä nöyryytys jättää jälkeensä ratkaisemattomia vihan tunteita, jotka muuttuvat jatkuvaksi voimattomuuden tunteeksi, joka usein johtaa tyrannimaisiin ja tunteettomiin persoonallisuuksiin, jotka lisäksi koettavat nöyryyttää muita.

Näiden lapsuuden kokemusten jättämiä jälkiä on todella vaikeaa muuttaa. Tämä ei silti tarkoita, että niitä ei voisi jalostaa, kehittää ja ohjata uudelleen joksikin myönteiseksi. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja tunnustaa niiden olemassaolo, ja että niitä täytyy työstää, jotta ne eivät määrittele täysin meidän loppuelämäämme.

http://mielenihmeet.fi/kolme-lapsuuden-jalkea-ikuisia/

Neljä erityisherkän ihmisen lahjaa

Kun näemme itsemme osana vähemmistöä suurta enemmistöä vastaan, on ensimmäinen reaktiomme yleensä tuntea olomme hieman huono-osaisemmaksi ja pelokkaaksi. Miksi minä koen asiat eri tavoin? Miksi minä kärsin enemmän kuin muut? Miksi minä löydän lohtua omasta yksinäisyydestäni? Miksi minä huomaan ja tunnen asioita jotka muilla on tapana sivuuttaa?

Mutta siihen väestön viidennekseen kuuluminen, jotka tunnistavat olevansa erityisherkkiä ihmisiä (HSP, highly sensitive person), ei ole varsinainen haitta, eikä lokeroi sinua “erilaiseksi”. On hyvinkin mahdollista, että läpi elämäsi, ja erityisesti lapsuudessasi, sinä olit hyvin tietoinen tästä emotionaalisesta etäisyydestä muuhun maailmaan nähden ja miten sinusta joskus ehkä tuntui siltä, kuin asuisit jonkinlaisessa yksinäisyyden ja vieraantuneisuuden kuplassa.

Korkea herkkyys on lahja, työkalu joka mahdollistaa sinun sukeltaa syvemmälle ja eläytyä asioihin paremmin. Vain harvat ihmiset pystyvät saavuttamaan tämän olennaisen pisteen oppimisessa.

1. Tunteiden syvä ymmärtäminen

Jo hyvin nuorella iällä erityisherkkä lapsi hahmottaa päivittäisen elämänsä eri puolista yhdistelmää tuskaa, ristiriitaisuutta ja kiehtovaa kummallisuutta. Heidän silmänsä sieppaavat ja vangitsevat yksityiskohtia joita edes aikuiset eivät tule ottaneeksi huomioon.

Heidän opettajiensa turhautumisen irvistykset, huolestunut ilme äitinsä kasvoilla — he pystyvät erottamaan asioita joita toiset lapset eivät näe ja tämä taasen opettaa heille nuoresta pitäen, että elämä on toisinaan vaikeaa ja ristiriitaista. He näkevät maailman lapsen silmin, sellaisin jotka aukenevat liian varhain tunteiden maailmalle, ilman ymmärrystä siitä mikä niitä hallitsee, mikä ne saa sykkimään, tai mikä terävöittää aikuisuuden kärsimyksen kokemuksia.

Tunteiden syvä ymmärtäminen on korkeajännitteinen ase. Se tuo meidät lähemmäksi muita ihmisiä jotta voisimme ymmärtää heitä, mutta samaan aikaan se tekee meistä haavoittuvaisia ja herkkiä kivulle.

Herkkyys on kuin valo joka loistaa kirkkaasti, mutta samaan aikaan tekee meistä haavoittuvaisempia toisten käytöksen suhteen, kuten valkoisten valheiden, pettymysten, ironian… Sinä aina niin takerrut kaikkeen! he usein sanovat sinulle, Sinä olet niin herkkä! kommentoivat toiset.

Ja näinhän se on, mutta sinä olet kuka olet. Lahjasi vaatii korkeaa vastuuntuntoa, sinun syvä tietämyksesi tunteista edellyttää myös että osaat suojella omiasi. Että todella osaat huolehtia itsestäsi.

2. Yksinäisyyden arvostaminen

Erityisherkät ihmiset saavat eräänlaista nautintoa yksin vietetystä ajasta. He etsivät nurkkauksia joissa tehdä läksynsä valmiiksi tai harjoitella harrastustaan. He ovat luovia ihmisiä jotka nauttivat musiikista, lukemisesta ja muista taiteellisista harrasteista. Ja vaikkakaan tämä ei aina tarkoita heidän nauttivan vähemmän muiden seurasta, löytävät he eniten tyydytystä yksinolosta.

Korkeasti tunneherkät ihmiset eivät pelkää yksinoloa. Nämä ovat niitä hetkiä jolloin he voivat mitä intiimeimmällä tasolla olla yhteydessä itseensä, omiin ajatuksiinsa, vapaana kiinnikkeistä, riippuvaisuuksista ja muiden tuijotuksista.

3. Eläminen sydämestä käsin

Korkea herkkyystaso on sydämestä käsin elämistä. Ei kukaan koe elämää yhtä intensiivisesti, ei kukaan löydä suurempaa iloa pienistä päivittäisistä eleistä, ystävyydestä, kiintymyksestä…

Erityisherkkä ihminen on usein taipuvainen kärsimään emotionaalisesti. Heillä on taipumus masentua, kokea surua, tuntea olonsa haavoittuvaiseksi kohdatessaan ulkopu

olisia ärsykkeitä ja muiden ihmisten käytöstä. On kuitenkin jotain mitä ulkopuoliset eivät tiedä: korkeasti tunneherkät ihmiset kokevat myös rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen tunteet voimakkaammin kuin muut.

Ja emme puhu nyt ainoastaan tunteikkaista ihmissuhteista. Ystävyys, päivittäinen huolenpito tai yksinkertainen tekeminen kuten nähdä ja ymmärtää kauneus maalauksessa, maisemassa tai melodiassa — nämä kokemukset syöpyvät ja juurtuvat erityisherkkien ihmisten sydämiin ja mieliin.

4. Sisäinen kasvu

Erityisherkkyyteen ei ole olemassa hoitokeinoa. Tulet tähän maailmaan sen kanssa, tämän erikoisuuden, tämän lahjan jonka voi havaita jo pienessä lapsessa. Se tuo mukanaan kysymyksiä, intuitiota, perfektionistisia taipumuksia, korkeaa kivunsietokykyä, ärsyyntymistä kirkkaista valoista tai vahvoista tuoksuista, emotionaalista herkkyyttä…

Tämän lahjan kanssa ei ole helppo elää. Mutta kunhan tunnistamme sen puhtaasti sinä mitä se itsessään on ja mitä se elämäämme lisää, seuraa lopulta myös hetki jolloin voimme oppia elämään monien näiden epäolennaisuuksien kanssa. Sinun täytyy vain pitää huoli, että et salli itsesi täyttyä kielteisillä tunteilla.

http://mielenihmeet.fi/nelja-lahjaa-ansaitsee-erityisherkka-ihminen/

Sound of Rome

https://www.youtube.com/watch?v=fPB4QY2satc

The colour of grey

Why is it so hard to be happy? Why is the world so grey? At least I feel like it at the moment. But it will be over by tomorrow. It takes one day, sometimes half a day, sometimes one hour. But not for long. And still, during that pitiful period, it feels like every single failure, sin, burden, cry and grey cloud falls on me. In reality, nothing happens, and actually I feel only empty. Empty inside of me. No one cares, no one hears, no one sees. And myself, I am only a person who shouldn't be here.

In the morning I was so keen on doing crafts, knitting, making miniatures, drawing... Then, suddenly, everything just collapsed. Perhaps it's because of the sky. It has been grey since Friday. It makes me anguished. I can't see the sky, God, anything. I feel like I was in trap. Closed and forced to live in this little aquarium walls everywhere around me. I hate city. I've hated it since I was born, and still I've never lived anywhere else. But something draws me to the nature, to the north. I can't sit in place but I have not another choice. I must stay here.

My depression is not a sickness. My depression is a part of life that I must stand. And still it's so horrible, paralysing. Like I said, every sorrow appears then. But the tigers come at night, with their voices soft as thunder. The strongest woe is the feeling of nullity. Why am I always alone? Well, I don't miss friends and I like to be alone just with my dog in the nature and do all kinds of things alone. My way of being alone is different. I think I may miss love. The thing that I never got. What is it? I don't know. I just want somebody would care about me.

I'm too tired of going to school tomorrow but I have to. I can't be weak. Sometimes I feel like I watch other people going and coming inside my own bubble. No one sees me. I'm invisible and nothing is true. And everything is grey. Damn I hate that colour.

Classic books

The classics I have read by far






The Adventures of Huckleberry Finn
Pride and Prejudice
Emma
The Call of the Wild
Alice in Wonderland
Robinson Crusoe
The Count of Monte Cristo
Little Women
Les Misérables
Persuasion
The History of the Decline and Fall of the Roman Empire
Twenty Thousand Leagues Under the Sea
Northanger Abbey
The Three Musketeers
The Jungle Book
Around the World in 80 Days
The Secret Garden
Sense and Sensibility
The Diary of a Young Girl
The Phantom of the Opera
White Fang
The Little Prince
Anne of Green Gables
Mansfield Park
Treasure Island
The Adventures of Sherlock Holmes
The Unknown Soldier (Finland)
Kalevala (Finland)
Pippi Longstocking
The Famous Five
The Moomins (Finland)
Winnie the Pooh
Tintin
The Red Line (Finland)
The Hound of the Baskervilles
Little House on the Prairie
The Bible
Little Red Riding Hood, Cinderella, and Other Classic Fairy Tales
The Man in the Iron Mask
The Mark of Zorro
The Memoirs of Sherlock Holmes
The Pearl
Pinocchio



It seems I still have so much to do...