Lapsuuden jäljet

Lapsi joka on jätetty yksin, huomiotta tai hylätty, alkaa uskoa, että yksinäisyys on täysin negatiivinen tila. He voivat valita yhden kahdesta polusta: joko heistä tulee liiallisen riippuvaisia muista, jatkuvasti hakien jotakuta joka pitää heille seuraa ja suojelee heitä, tai vaihtoehtoisesti he hylkäävät kaiken seuran jotta he välttäisivät uuden pettymyksen.

Ne, jotka pakenevat hylätyksi tulemisen pelkoa äärimmäisellä itsenäisyydellä, eivät taas kykene nauttimaan toisen ihmisen hellästä läheisyydestä. Heille rakkaus on synonyymi pelolle. Mitä enemmän he kokevat hellyyttä toista ihmistä kohtaan, sitä enemmän heidän ahdistuneisuutensa ja halunsa paeta kasvaa. He ovat sen kaltaisia ihmisiä, jotka katkaisevat läheisiä siteitä voidakseen lakata tuntemasta ahdistusta, jonka tämän rakastetun hahmon menettämisen mahdollisuus aiheuttaa heille.

Lapsista, joiden vanhemmat ovat aina kyseenalaistaneet ja tukahduttaneet heitä, tulee yleensä oman itsensä pahimpia vihollisia. Tällä tavoin he kehittävät sisäisen dialogin, joka koostuu itsensä soimaamisesta ja syyttelystä.

Nämä lapset eivät aikuisiällään luultavasti koskaan koe sopusointua sen välillä mitä tekevät, sanovat ja ajattelevat. He löytävät aina keinon sabotoida omia suunnitelmiaan ja heidän on erittäin vaikeaa hyväksyä, että myös heillä on hyveitä ja saavutuksia. He tulevat aina kokemaan, että eivät ansaitse hellyyttä tai ymmärrystä, ja uskomaan että heidän rakkaudentunnustuksensa muita kohtaan tullaan torjumaan.

Yleisesti ottaen he muuttuvat eristäytyneiksi ja vetäytyviksi aikuisiksi, jotka tuntevat paniikkia sosiaalista kontaktia vaativissa tilanteissa. Samaan aikaan he kuitenkin ovat todella riippuvaisia muiden mielipiteistä. Joutuessaan kohtaamaan vähäisintäkin kritiikkiä muilta he repivät itsensä täysin rikki, koska he eivät tiedä miten erottaa objektiivinen havainto henkilökohtaisesta hyökkäyksestä.

Jos torjumisen lisäksi lasta vieläpä nöyryytetään, ovat seuraukset tätäkin vakavammat. Tämä nöyryytys jättää jälkeensä ratkaisemattomia vihan tunteita, jotka muuttuvat jatkuvaksi voimattomuuden tunteeksi, joka usein johtaa tyrannimaisiin ja tunteettomiin persoonallisuuksiin, jotka lisäksi koettavat nöyryyttää muita.

Näiden lapsuuden kokemusten jättämiä jälkiä on todella vaikeaa muuttaa. Tämä ei silti tarkoita, että niitä ei voisi jalostaa, kehittää ja ohjata uudelleen joksikin myönteiseksi. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja tunnustaa niiden olemassaolo, ja että niitä täytyy työstää, jotta ne eivät määrittele täysin meidän loppuelämäämme.

http://mielenihmeet.fi/kolme-lapsuuden-jalkea-ikuisia/